Selvisin hengissä, toki ensimmäinen kallioinen mäki teki tiukkaa, ajattelin että en selviä hengissä. Asiaa pahentaa huono kunto, heinäallergia ja astma, lisäksi tajusin että astmalääkkeet jäi kotiin.
Patikointiin lähdin kahden lapseni kanssa ja mukaan varustauduimme sadetakilla, vesipulloilla, jäisillä mansikoilla ja reissumiehellä. Niillä selvisi mainiosti, jäiset mansikat antoivat varsikin hikiseen patikointiin lisäpotkua.
Matkan pituus on n. 5.2km, maasto on vaihtelevaa ja kuulemma keskivaikea reitti. Yksi paniikki meinasi tulla, kun piti ylittää märkä suomainen oja ja siltana vain pyöreitä puunrunkoja, joista reunimmaiset liikkuivat.
Tässä reitin alkupää, suosittelen pitkälahkeisia housuja, osassa matkassa nokkoset polttelivat jalkoja.
Lampi ja märkää maastoa.
Tässä kallion levähdyspaikka, missä ensimmäiset jäiset mansikat suussa. Levähdyspaikkoja oli todella vähän, pysähtymistä esti kekomuurahaiset, ainakin 10 pesää nähtiin ihan polun vieressä.
Kiviröykkiön ylittämistä, täällä kannattaa olla tukevat kengät jalassa.
Olen saanut ommeltua yhden tunikankin, tosin itselleni. Selian Ilmatar trikoosta.
Patikointiin lähdin kahden lapseni kanssa ja mukaan varustauduimme sadetakilla, vesipulloilla, jäisillä mansikoilla ja reissumiehellä. Niillä selvisi mainiosti, jäiset mansikat antoivat varsikin hikiseen patikointiin lisäpotkua.
Matkan pituus on n. 5.2km, maasto on vaihtelevaa ja kuulemma keskivaikea reitti. Yksi paniikki meinasi tulla, kun piti ylittää märkä suomainen oja ja siltana vain pyöreitä puunrunkoja, joista reunimmaiset liikkuivat.
Olen saanut ommeltua yhden tunikankin, tosin itselleni. Selian Ilmatar trikoosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti