Nyt se on tehty ja viikko vierähtänyt. Leikkausta odottelin kesäkuulta lähtien ja kun yhtä aikaa en myyjäiskiireiden takia ottanut vastaan, minut pistettiin jonon hännille, luvattiin joulukuuta, sitten tammikuuta, helmikuuta ja välillä ajattelin, että en pääse enää lainkaan leikkaukseen.
Itse en osannut koko rintojen pienennysleikkausta edes kysellä, koska kuvittelin, että sitä tehdään vain yksityisellä. Kunnes minun ikuinen fysioterapiassa juokseminen selkä-hartia vaivojen takia fysioterapeutti kysyi, että olenko harkinnut pienennystä -no en ole kun ei ole rahaa. Mutta niinpä sain lähetteen työterveyden kautta ja jonoon pääsin lääkärin vastaanotolta 10 minuutissa.
Itse leikkausaamuna vasta sairaalassa alkoi jännittää ja hoitajakin sitä kysyi ja sanoi siltä näyttää myös verenpaineen ja pulssinkin mukaan. Hoitajalta sain heti lääkkeet, 2 suuhun liukenevaa Panadolia ja jotain vahvempaa, jonka huomasin tekevän oloni heti leijuvaksi.
LEIKKAUS
Koska itselläni rinnassa kyhmyjä ja sukurasite rintasyöpään, ne merkattiin langalla ja poistettiin leikkauksen yhteydessä. Ensin ultrassa puudutuspiikki (hervottoman pitkä) ja jollain jätti parsinneulalla työnsivät värikkään siiman rintani kyhmyyn, lanka törrätti pystyssä rinnassa ja se teipattiin kiinni, että pysyi kiinnin minussa leikkaussaliin asti.
Leikkassalissa minua odotti jo 5 henkilöä + 2 kirurgia tuli varmaan vasta kun nukuin. Laitettiin verenpainemittari, avaruussukka kun valitin että jaloillani kylmä (sairaalassa ei villasukkia, mutta tekijöitä olisi ollut- eli HUS nyt tekemään diiliä tekijöiden kanssa) ja kanyyli käteen, sitten hengitin happea ja seuraavaksi heräsin hyvin pökkyräisenä heräämöstä.
Heräämö oli mielestäni ehkä kauhein paikka koko leikkauksessa, kuulin kuinka muista puhuttiin, verenpainemittari tasasin väliajoin mittasi paineet puristaen ikävästi käsivarttani. Yritin pitää silmiä auki, mutta kauhea väsymys painoi päälle. Sairaalaan menin klo 7 aamulla ja osastolle pääsin klo 16.30.
OSASTOLLE
Ensimmäisessä vuorossa oli ihana hoitaja joka kertoi että mulla alkaa nyt kokonaan uusi elämä, hän oli käynyt itse ruljanssin läpi, tuntui todella mukavalta tämä kuulla kun olo ei mikään mainioin tässä vaiheessa.
Olin osastolla yhden yön omasta pyynnöstäni, koska suvussa verenvuototautia, mutta kuulemma vuosin vähemmän kuin yleensä muut. Rinnoista lähti yhteensä 2kg pois ja ympärys heti sairaalasta päästyäni pienentyi 10cm.
KOTONA
Vaikeinta ensimmäisen viikon jälkeen on, että pitää nukkua selällään, vielä kun selkävaivainen, nukun 3-4h yössä ja sitten yritän jumpata selkää niin että yläkroppa ei liiku. Yleensä yöllä siirryin sohvalle joka kovempi ja siinä pystyi olemaan pienessä kylkiasennossa. Ihme ja kumma kissat ovat jättäneet minut rauhaan, vaikka yleensä aina tulevat rinnan päälle makaamaan.
Rinnoissa välillä pistelyä ja itse tunnen aivan kuin tikit pistäisivät ihoon. Suurimmat kivut olen saanut pois särkylääkkeillä, mutta tukiliivit painavat inhottavasti juuri tikkien alapuolelle ja olen joutunut käyttämään tukiliivien alla toppia.
Väsymystä on todella paljon, jos käyn aamulla kaupassa, yleensä lepäilen vain loppupäivän.
Näkyvää vuotoa ei ole ollut, eli ainakaan teippien läpi ei ole mitään tullut, tikit ovat sulavat ja niiden päälle laitettu ruskeaa teippiä.
Dreenien laittoa jännitin, mutta koska mulla niin vähän vuotoa, ei niitä tarvittu.
MITÄ JOS
Eniten nyt pelottaa, että tulee tulehdus tai että haavat eivät menekkään kiinni, sitä en nyt lainkaan tiedä kun teippejä ei kuulu itse poistaa jos mitään näkyviä vuotoja tai tulehduksia ei ole.
MITÄ EN SAA TEHDÄ
*Ensimmäisten viikkojen aikana ei saa nukkua kuin selällään.
*Käsiä ei saa nostaa yli olkapäiden, eli kurotukset esim. astiakaappiin kielletty ( 2 vk)
*Raskaita taakkoja ei saa kantaa, esim. kauppakassit
* Myös imurointi on kielletty 4 viikkoa
*En saa olla konttausasennossa tai vatsallaan
*koiran talutus (onneksi vain kissoja)
*Rintoihin ei saa 6 viikkoon tulla kovaa painamista tai hankausta
*kovaa rasitusta oleva liikunta myöskin kielletty 6 viikkoa
Korvaamaton henkinen tuki on ollut Facebookin Rintojen pienennysleikkaus ryhmät.
Itse en osannut koko rintojen pienennysleikkausta edes kysellä, koska kuvittelin, että sitä tehdään vain yksityisellä. Kunnes minun ikuinen fysioterapiassa juokseminen selkä-hartia vaivojen takia fysioterapeutti kysyi, että olenko harkinnut pienennystä -no en ole kun ei ole rahaa. Mutta niinpä sain lähetteen työterveyden kautta ja jonoon pääsin lääkärin vastaanotolta 10 minuutissa.
Itse leikkausaamuna vasta sairaalassa alkoi jännittää ja hoitajakin sitä kysyi ja sanoi siltä näyttää myös verenpaineen ja pulssinkin mukaan. Hoitajalta sain heti lääkkeet, 2 suuhun liukenevaa Panadolia ja jotain vahvempaa, jonka huomasin tekevän oloni heti leijuvaksi.
LEIKKAUS
Koska itselläni rinnassa kyhmyjä ja sukurasite rintasyöpään, ne merkattiin langalla ja poistettiin leikkauksen yhteydessä. Ensin ultrassa puudutuspiikki (hervottoman pitkä) ja jollain jätti parsinneulalla työnsivät värikkään siiman rintani kyhmyyn, lanka törrätti pystyssä rinnassa ja se teipattiin kiinni, että pysyi kiinnin minussa leikkaussaliin asti.
Leikkassalissa minua odotti jo 5 henkilöä + 2 kirurgia tuli varmaan vasta kun nukuin. Laitettiin verenpainemittari, avaruussukka kun valitin että jaloillani kylmä (sairaalassa ei villasukkia, mutta tekijöitä olisi ollut- eli HUS nyt tekemään diiliä tekijöiden kanssa) ja kanyyli käteen, sitten hengitin happea ja seuraavaksi heräsin hyvin pökkyräisenä heräämöstä.
 |
| kanyyli |
Heräämö oli mielestäni ehkä kauhein paikka koko leikkauksessa, kuulin kuinka muista puhuttiin, verenpainemittari tasasin väliajoin mittasi paineet puristaen ikävästi käsivarttani. Yritin pitää silmiä auki, mutta kauhea väsymys painoi päälle. Sairaalaan menin klo 7 aamulla ja osastolle pääsin klo 16.30.
OSASTOLLE
Ensimmäisessä vuorossa oli ihana hoitaja joka kertoi että mulla alkaa nyt kokonaan uusi elämä, hän oli käynyt itse ruljanssin läpi, tuntui todella mukavalta tämä kuulla kun olo ei mikään mainioin tässä vaiheessa.
Olin osastolla yhden yön omasta pyynnöstäni, koska suvussa verenvuototautia, mutta kuulemma vuosin vähemmän kuin yleensä muut. Rinnoista lähti yhteensä 2kg pois ja ympärys heti sairaalasta päästyäni pienentyi 10cm.
KOTONA
Vaikeinta ensimmäisen viikon jälkeen on, että pitää nukkua selällään, vielä kun selkävaivainen, nukun 3-4h yössä ja sitten yritän jumpata selkää niin että yläkroppa ei liiku. Yleensä yöllä siirryin sohvalle joka kovempi ja siinä pystyi olemaan pienessä kylkiasennossa. Ihme ja kumma kissat ovat jättäneet minut rauhaan, vaikka yleensä aina tulevat rinnan päälle makaamaan.
Rinnoissa välillä pistelyä ja itse tunnen aivan kuin tikit pistäisivät ihoon. Suurimmat kivut olen saanut pois särkylääkkeillä, mutta tukiliivit painavat inhottavasti juuri tikkien alapuolelle ja olen joutunut käyttämään tukiliivien alla toppia.
Väsymystä on todella paljon, jos käyn aamulla kaupassa, yleensä lepäilen vain loppupäivän.
Näkyvää vuotoa ei ole ollut, eli ainakaan teippien läpi ei ole mitään tullut, tikit ovat sulavat ja niiden päälle laitettu ruskeaa teippiä.
Dreenien laittoa jännitin, mutta koska mulla niin vähän vuotoa, ei niitä tarvittu.
MITÄ JOS
Eniten nyt pelottaa, että tulee tulehdus tai että haavat eivät menekkään kiinni, sitä en nyt lainkaan tiedä kun teippejä ei kuulu itse poistaa jos mitään näkyviä vuotoja tai tulehduksia ei ole.
MITÄ EN SAA TEHDÄ
*Ensimmäisten viikkojen aikana ei saa nukkua kuin selällään.
*Käsiä ei saa nostaa yli olkapäiden, eli kurotukset esim. astiakaappiin kielletty ( 2 vk)
*Raskaita taakkoja ei saa kantaa, esim. kauppakassit
* Myös imurointi on kielletty 4 viikkoa
*En saa olla konttausasennossa tai vatsallaan
*koiran talutus (onneksi vain kissoja)
*Rintoihin ei saa 6 viikkoon tulla kovaa painamista tai hankausta
*kovaa rasitusta oleva liikunta myöskin kielletty 6 viikkoa
Korvaamaton henkinen tuki on ollut Facebookin Rintojen pienennysleikkaus ryhmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti