Pipoja

Viikonloppuna pipojen ompelu tyssäsi aluksi sormen leikkuuseen, mutta sunnuntaina syntyi jo muutamia uusia kuoseja.

Kun puikot eivät ole minun juttuni pakko oli näin talvella vielä saada pipoon lämpimämpi vuori, joten tässä mallissa merinovillajoustofroteeta sisäosassa.

Ikasyrin trikoo + merinovillavuori

Terveisiä kirppikseltä

Tämä päivä kului Mll.n kirppiksellä myyden Bellapuun loppuvarastoa vaatteiden osalta, vielä paljon ostettavaa löytyy nettikaupasta.
Yhtään kuvaa en muistanut ottaa, paljon tuttuja tuntui olevan paikalla, vaikka muuten tapahtuma vaikutti hiljaisemmalta kuin yleensä. Suurin myyntikin osui ensimmäiseen tuntiin.

Koska loppuajasta asiakkaita pyöri harvakseltaan, kerkesi nauttia kahvilan kahvista ja vohveleista kerman ja hillon kera.

Kotiin tultua lapsen kanssa päivitettiin verkkokauppa, pitäisikö jo lapsillekin maksaa auttamisesta palkkaa?????

Lisäksi toinen lapsi joutui tekemään pikaiseen kilpailuvideoon musiikin ja yhdistää ottamani valokuvat videoksi. Häneltä kyllä meinasi käämit palaa, kun valitin aina musiikista, halusin kuitenkin suht neutraalia.
Pitää sanoa että satsasin videon tekemiseen todella vähän, samalla kun aloin työstämään pipoja nappasin valokuvia tekovaiheesta, en edes aina katsonut kameran etsimestä (vai mikä onkaan nimeltään) vaan otin kuvan vain naps, katsomatta mitä tuli.

Videon pitäisi löytyä täältä.
VIDEO

Videosta ei kyllä välity se sotku mitä ompelulla saa aikaa, nyt talvi aikaan villasukkiin kiinnittyy saumurin leikkuujätettä ja ne kulkeutuvat ympäri taloa.
En ole keksinyt miten teollisuussaumuriin saisi kätevän roskakorin, nyt ne tippuvat suoraan jaloille.
Jossain vaiheessa kiinnitin nippusiteillä pussia alle, mutta sekään ei ollut hyvä keino.
Ideoita kellään?

Pitkään kypsyttelyä

Sain kesällä(kö) palkaksi Vallilan Kotiinpäin kangaspalan, kun tein siitä verhot opiskelija boksiin. Kangas oli liian lyhyt niin ikkunaan, kuin mihinkään muualle mihin ajttelin. Lopulta etsin vanhaa lakanaa, jossa olisi pitsiä välissä ja tarkoitus oli ommella siitä jatkopala tulevaan oviverhoon.
Lopulta en raaskinut vanhaa pitsilakanaa leikata, kun oli niin hyväkuntoinen.

Pari viikkoa sitten löysin kirppikseltä raidallista puuvillaa, josta ajattelin tehdä kapan keittiöön, alkoi Vallilan kosija jo kyllästyttää. Kangas riitti juuri ja juuri ikkunaan.

Näyttää mielestäni hiukan pliisulta, mutta keittiössä muuten hyvin voimakkaita värejä, esim. kaapistojen taustalevy voimakkaan sinisen/mustan kirjavaa, josta haluan joskus päästä eroon.

Raitapuuvillaa jäi, joten päätin käyttää sen oviverhon jatkopalaksi. Ensimmäinen oviverho oli aikasemmin blogissa mainittu Helsinki kangasta, vaikka sekin sininen, niin värit jotenkin neutraalimmat. Ensimmäinen reaktioni oli- oho ompa kirkaaan sinistä.
Mutta saa luvan olla taas seuraavaan pesukertaan oviaukossa.

Ensimmäiset kevätkylvöt tehty, kerrotaan että en onnistu niissä ikinä. Nyt oli tarkoitus vain istuttaa kissalle ruohoa, mutta löysin vintiltä 10 vuotta vanhoja siemenpusseja, joten laitoin myös herneet multaan. Lisäksi sain synttärilahjaksi joku vuosi sitten käpykukan jonka kuivasin. Kissat repivät sen tänä talvena säpäleiksi, mutta otin muutamia siemenhahtuvia talteen, nekin nyt mullassa. En ole varma mikä kukan oikea nimi on, se tuli kukka-asetelmassa ja kukka itse muistuttaa isoa käpyä.
Lisäksi kiinanruusu teki siemenkotia, joten nekin nyt istutettu.

Liinan on lapsi tehnyt koulussa

Karkkiostoksilla kun olin, löytyi vihdoin pieniä vaahtokarkkeja, niitä herkutellaan kuuman kaakaon kanssa.

Apua kaivataan pikaisesti, kumpaa? =EI KUMPAAKAAN

Pikaisesti kaivataan teidän mielipidettä kumpi ystävä trikoo on mieluisampaa vai peräti molemmat?
Jälkimmäisestä kuvasta tulee eräs noppapeli mieleen, missä noppaa heittämällä piti laittaa joko tyttö tai poika kuva käsikkäin.

Kiitoksia kaikille vastanneille, koska harva ilmaisi mielipiteensä, että ehdottomasti ihana kangas, päätin että en tilaa kumpaakaan.

Tulossa on kuitenkin alla olevia trikoita.

Puikot kädessä-ei todellakaan

Tänään tuli Ikasyrin paketti, jossa oli ihania palmikkoneulos trikoita, tämä oli pehmeydeltään aivan uudenlainen, voisi sanoa melkein mokkamainen pinta.
Alunperin ihastuin nettikuvissa harmaaseen palmikkoon, mutta ommellessa punainen alkoi miellyttää entistä enemmän. En ole itse punaisen ystävä, takana lapsuuden traumaattiset kokemukset, olin allerginen punaisille vaateille. Liekö 70-luvun punaisissa vaatteissa liikaa myrkkyä minulle, kun muutenkin allerginen lapsi.

Tässä kuitenkin itse trikoo läheltä kuvattuna. Kuvat eivät kaikista parhaimmat, kun olen huomannut että kännykällä kuvien siirtäminen nopeampaa, joten tunnun nykyään sortuvan kännykkäkuviin.

Lillestoffin ja Znokin kankaat =arvottu

Tässä Lillestoffin ja Znokin uusia trikoita. Tuossa tähtikukassa kuviot olivatkin paljon pienempiä mitä kuvittelin, mutta kaunis sekin.

Näistä on ensimmäiset pipoerät ommeltu, teollisuussaumuri temppuili pitkästä aikaa, alalanka katkeaa ja koneesta pitää avata paljon, että uuden langan saa laitettua paikalleen ja eiköhän tämä pitänyt tehdä kaksi kertaa.
Mutta tämmöistä syntyi.

Tuotemerkit olen nyt tilannut Sominesta  josta saa todella nopeasti vastaukset, tuotemerkki sopikin värien puolesta todella hyvin pingviini trikooseen.

Olen pari päivää napsinut valokuvia ja pistin pojalle projektiksi tehdä minulle videon, jos osallistuisi tähän kilpailuun, katsotaan tuleeko valmista.
http://www.käsityöelämässä.fi/osallistu/lyhytelokuvakilpailu

Ja kaikkihan ei aina mene putkeen, tähän julkaisuun kommentoimalla voit voittaa lasten koon (L koko suositus n. 1-8v) kettupipon, siitä puuttuu Bellapuun tuotemerkki. Kommentointi aikaa on ma 21.1.2013 klo 20.00 saakka, voittajan pitää ottaa yhteyttä 21.2.2013 mennessä, jos haluaa lunastaa voiton.

21.1 Arpaonni suosi Siniä, ota yhteyttä Bellapuun s.postiin niin lähetän pipon sinulle.

Hurmuri pipoja

Tätä kangasta oli pakko saada, eli Verson puodista Hurmuri joustofroteeta, kuosin on suunnitellut Leena Renko.
Tässä aluksi pipo.

Tässä meidän elävät hurmurit.

Tämä hurmuri Alex on jo 8kk, tässä vasta saapuneena meille elokuussa 2012. Pelastettu lopettamiselta Kärkölästä.

Eemeli, meidän ensimmäinen ottopoika, joka yli 10 vuotias, meillä ollut lähes 4 vuotta.

Tässä kilpparikuvioinen Iida 3v, pelastettu äidittömänä, 2 veljeä meni toiseen kotiin. Kuten kuvasta näkyy Iida ei ole moksiskaan vedestä, pentuna kävi jopa suihkussa, tässä ihan märän heinikon tulos.

Valkoinen kissa on Risto, joka tuli meille 6kk iässä, koska ei tullut toimeen perheen koirien kanssa tai ilmeisesti koirat eivät tykänneet, koska ainakin naapurin koirista Risto oli innoissaan. Risto leikattiin ja sen jälkeen ei viihtynytkään olla pihapiirissä ja löytyi lopulta tienpientareelta kuolleena, oli jäänyt auton alle.